Slider

Casual

10/19/2017

Leather jacket - ZARA | Shirt - BikBok | Jeans - BikBok
Päätinpä postata tämänkin asun, vaikka se on niin yksinkertainen kuin vain mahdollista asun on olla. Myönnän, että olin tämä päällä koulussa, jonka vuoksi yksinkertaisuus, sillä meillä pitää olla joko mustat tai mustavalkoiset asut päällä jos meillä ei ole pelkästään teoriapäivä yhtenäisyyden vuoksi, sillä koulussa käy asiakkaita ja kuva meistä opiskelijoista pitää olla ammattimainen ja yhteensopiva. Jonkun kirkas keltainen riitelisi hieman toisen sähkön sinisten housujen kanssa, eikö vain? Itse myös pidän tietenkin tästä all black/mustavalkoinen -pukeutumisesta, sillä erittäin harvoin mun päällä näkee väriä, varsinkaan kirkasta sellaista. Tämä nahkatakki tuli kotiutettua keväällä Zarasta. Mulla on ollut vuosia jo sama nahkatakki (joka sekin oli Zarasta), jonka olin ostanut joskus aleista ja joka oli aivan liian iso mulle, varsinkin sitten, kun tuli sen aika kulahtaa kun tungin alle kerroksen huppareita ja neuleita kylmien säiden tullessa. Pitkään etsin uutta, mahdollisimman yksinkertaista, mutta ei muovisen näköistä takkia ja vihdoin löysin sen. Takki on yksinkertainen, mutta siinä on silti jonkin verran yksityiskohtia, kuten napit, muutama vetoketju taskuissa ja hihoissa, sekä olkapäiden "soljet". 
                       Paita tuli syksymmällä liittyneeksi mun vaatepaljouden joukkoon BikBokin aleista sattumalta. Etsin juurikin koulua varten jotain paitoja, jossa pärjäisin myös kylmillä säillä ja se tupsahti alerekistä esiin hintaan 9,90€, josta sainkin vielä jonkun lisäalen (no idea why) ja hinnaksi jäi vähän päälle seitsemän euroa. Se on yksinkertainen valkoinen paidan/collegen välimuoto, mutta siitä tekee hieman kiinnostavamman rinnuksia koristava röyhelö. Farkuista en tarinoi, sillä ne ovat vain tavalliset mustat farkut, jotka tällä hetkellä ovat aivan värinsä ja muotonsa menettäneet, ja suunnitteilla on reissu uusia ostamaan, vaikka farkkuostokset ovat yksi sotatantere sopivien löytämiseksi. 
                         Näettekö mun söpön keltaisen kynsilakan? Viime toukokuun alusta oon ollut jostain syystä ihan hullaantunut kynsilakkoihin ja olenkin kotiuttanut niitä ison kasan siitä lähtien aina kun oon löytänyt kivan värin. Ennen en lakannut kynsiä lainkaan ja saatika viilasin, leikkasin vaan lyhyemmiksi kun sen aika koitti. Nykyään viilaan ja lakkaan joka päivä uuden tuoreen lakan, sekä levitän kaikki mahdolliset kynsinauhaöljyt ja muut. En tiedä milloin mun elämä olisi ikinä ollut tässä tilanteessa, että se on niin kasassa, että löydän inspistä kynsien laittoon. Onko muita kynsiin hurahtaneita tai ootteko löytäneet jonkun muun pienen kauneusrutiinin, jota teette useamman kerran viikossa? Mulle kynnet ja kasvonaamiot joita kotiutan myös kiitettävään tahtiin, ovat nousseet omaksi lempparipuuhaksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa, kun katsomme poikaystävän kanssa sarjoja. 

Tallinn

10/18/2017

Nyt on kotiuduttu viikonlopun Tallinnan reissulta, jossa olin ihanien tyttöjen kanssa meidän luokalta. Pienien välttämättömien perjantai 13. päivän sattumien takaamana pääsimme lähtemään reissuun iltapäivästä. Vuokrattiin asunto Tallinnan keskuksesta, kävelymatkan päästä Viru Keskuksesta. Perjantaina käytiin vain syömässä nopeasti ulkona ja mentiin kaikki rättiväsyneinä nukkumaan, jotta jaksettaisiin seuraavan päivän Ilu-messuilla, jonka takia etelään reissasimmekin. Ilu-messut on Tallinnan vastaavat I love me -messut ja koska alaa opiskelemme, olihan meidän pakko käydä ne katsastamassa, vaikka olimmekin kuulleet jonkin verran narinaa messujen laadusta ja koosta.
                     Lauantai-aamu alkoi yhdeksältä ja noin tunnin kuluttua siitä meillä lähti tie kohti messuja. Siellä tuli vietettyä muutama tunti, kun kierrettiin jokainen osasto ja tutkiskeltiin tarjolla olevia tuotteita ja hoitoja. Itse ostin muutaman jutun ripsien kestotaivutuksia varten joita teen, joten omalta kannalta reissu oli hyödyllinen, sillä sain tarvittavat tuotteet halvemmalla mitä olisin Suomesta löytänyt tai netistä tilaamalla saanut. Messuilta lähdettiin suoraan syömään lounasta ja shoppailemaan. Suurimmalla osalla oli jo puhti pois ja vain pari meistä jaksoi kiertää kauppoja. Me muut menimme kahvilaan suunnittelemaan tulevia päikkäreitä. Asunnolle päästyä otettiin rennosti ja ruvettiin myöhemmin illalla etkoilemaan ja valmistautumaan iltaan ulkona. Tämä oli mun ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) baarireissu Viron puolella. Kehumista ei juurikaan ollut (varsinkaan mun kunnossa asunnolle päästyä), mutta ei juuri valitettavaakaan! Menimme Hollywood -nimiselle klubille joka aivan keskustassa. En osaa oikein kuvailla klubia, mutta sanottaisiinko näin, että ei ollut paha paikka niin kuin oletin, mutta ei myöskään klubi, josta olisin ihan wau. Sellanen okei, jota voisin parhaiten verrata Helsingin Capitaliin esimerkiksi. Klubilla esiintyi Alex Adair, jonka takia oikeastaan sinne menimmekin sillä olimme kuulleet, että kyseistä jätkää kannattaa mennä katsomaan ja kuuntelemaan jos vain mahdollista.
                        Seuraava aamu sunnuntaina menikin sitten kauheaa kankkusta parannellessa ja lähtö kotiin häämötti iltapäivällä. Vielä maanantaina meidän porukka kärsi viikonlopun synneistä ja suurin osa oli jäänyt kotiin keräämään voimia. Reissu oli kuitenkin ihan älyttömän hauska, sillä en ole vähään aikaan ollut tyttöporukalla missään ja baariretketkin on jäänyt mun osalta vähäiseksi nykyään, sillä yksinkertaisesti ei vaan kiinnostus enää riitä siihen alkoholin litkimiseen ja valvomiseen! Vaikka kuinka nautin pyöriä tanssilattialla, ei se silti voita omaa sänkyä ja pitkiä yöunia. Onko kukaan muu ennenaikainen vanhus päätynyt samaan tulokseen, että välttelee biletysreissua ihan viimeiseen tappiin asti?

Hi! I spent the weekend in Tallinn, Estonia with a bunch of lovely girls from my class. We went to the local beauty fair and I found all the products I still needed to make LashLift -treatments for much cheaper than I would've found them in Finland or if I had ordered them online. We also went to see how the local nightlife is in Tallinn and I wasn't disappointed nor amazed. We only went to see Alex Adair whom we've heard is a great DJ. The day after was exactly how it is: the day after aka worst hungover I've been in a long time. I don't enjoy going out or drinking alcohol that much anymore to be honest, so this trip took all the juices from me with it, so I had to stay home on Monday too to regain my energy. I think own bed and a good night's sleep goes easily over partying, or am I just being a premature granny?

LOS ANGELES - TIPS! OSA 1

10/11/2017

Heipsan! Kirjoitin tän postauksen kun palasin viime toukokuussa mun viimeisimmältä Jenkkireissulta. Jotenkin se jäi vain kaikessa työkiireessä sun muussa postaamatta, koska ikinä ei löytynyt aikaa editoida kuvia ja sitten se vain unohtui, kuin myös blogikin. Nyt kuitenkin oon taas päättänyt löytää aikaa bloggaamiselle, sillä sain itseni vihdoin ja viimein takaisin koulunpenkille opiskelemaan alaa, joka on ollut aina mun salainen unelma, mutta johon oon niin hirveästi pelännyt hakea! Alasta ja sen opiskelun sujumisesta kirjoitan toisella kertaa, sillä nyt vuorossa on mun ensimmäinen postaus Los Angelesista, mun yhdestä lempikaupungista Amerikan mannuilla. Koska tämä postaus nyt on jäänyt tällä tavalla roikkumaan toukokuusta saakka, eikä ole enää ajankohtainen sillä tavalla, että voisin kirjoittaa "kävin eilen Venice Beachillä" tai vastaavaa, ajattelin, että voisin kirjoittaa muutaman postauksen pituisen postaussarjan sisältäen vinkkejä kyseiseen kaupunkiin matkaaville!
                   Tää oli mun toinen kerta Los Angelesissa ja oltiin siellä yhdeksän päivää. Paljon tuli taas nähtyä ja sinne on aina kiva mennä takaisin. Losissa oli kylpempi mitä yleensä tähän vuodenaikaan, eli noin 25 astetta, joka suomalaiselle on tottakai kuten hellesää. Moni kulki toppatakeissa, me paahduttiin shortseissa ja topeissa. California julisti tänä keväänä päässeensä vuosikausia jatkuneesta kuivuudesta mikä on ihan älyttömän hieno juttu! Näin facebookissa erään kuvaajan kuvasarjan Californiasta eri ajoilta ja niissä näkyy, miten muutos on tapahtunut. Linkkaan sen tähän jos löydän sen (enpä löytänyt tiettyä kuvasarjaa, mutta googlaamalla California out of drought 2017 esimerkiksi löytyy paljon kuvia ja tietoa). Kuivuudesta pääseminen näkyi sielläkin: jonain päivinä satoi ja esimerkiksi Runyon Canyon oli vehreä, eikä pelkästään ruskea savesta, pölystä ja kuivuneista kasveista.
                     Me asuimme Hollywoodissa, oikeastaan ihan sen sydämessä. Se on mulle tuttua aluetta viime kesältä, kun viimeksi siellä majoituin. Hauskaa olikin, että viime kesän kämppä oli viereisellä kadulla, paikallisen Starbucksin baristat olivat samat, ja muutenkin lähellä olevien kauppojen tai ravintoloiden työntekijät olivat tuttuja naamoistaan vuoden takaiselta reissulta, joten tuntui kuin olisi melkein tullut takaisin kotiin. Monelle, joka ei Los Angelesia tai Hollywoodia hyvin tunne kuvittelee, että Hollywood on loistelias paikka, jossa julkkikset liikkuu ja kaikki on tosi "glamour". Tosiasiassa Hollywoodin sydän (the Heart of Hollywood) on siirtynyt lähemmäs Sunset Stripiä, siitä missä se ennen oli Marilyn Monroen ja muiden legendojen aikaan, ja muutenkin kaikki julkkikset ja muu hienous on sieltä kaikonnut. Hollywood on nykyään aika karua aluetta, joka elää pelkästään sillä entisaikojen hohdokkuudella houkutelluilla turisteilla. Kun kävelet Hollywoodin kaduilla, näet paljon kodittomia, narkkareita, sotkuisia katuja ja huonosti pidettyjä rakennuksia. Se on epäsiisti alue, josta kaikki pyrkii pois. Tästä saimmekin paljon kommentteja paikallisilta kun meiltä kysyttiin missä asutaan; "what are you doing in Hollywood? It's not nice there, it's dangerous". Okei, turvaton olo siellä saattaa vähän tulla aika ajoin, varsinkin myöhään illalla, mutta ikinä en ole siellä pelännyt, ja pidän mieluummin siellä oleskelusta, kuin Downtown Los Angelesista, jossa näkee pelkästään lasisia pilvenpiirtäjiä. Vaikka Hollywoodin sydän on ränsistynyt, se tekee sille mielestäni enemmän luonnetta ja tuo mielenkiintoisuutta. Hollywoodissa tottakai sijaitsee edelleen Oscareiden koti Kiinalainen teatteri, jonne pääsee käymään, sekä Dolby Theatre, jossa pidetään monet elokuvien ensi-illat, josta yhteen mekin pääsimme toissakesänä osallistumaan paikan päällä. Sieltä löytyy myös Jimmy Kimmelin studiot, jonka kuvauksiin voi hakea ilmaiseksi lippuja, sekä tietenkin maailmankuulu Walk of Fame.
                       Los Angeles koostuu monesta eri kaupunginosasta, kuten Hollywoodista, West Hollywoodista, Fairfaxista, Santa Monicasta, Beverly Hillsistä... Lista voi jatkua vaikka kuinka pitkään, sillä LA on todellinen suurkaupunki. Kaikilla kaupunginosilla on mun mielestä jotain ominaista ja jotain mikä lyö ihan ällikällä, jota et muualta välttämättä löydä. Oma suosikkini on kuitenkin Santa Monica. Sieltä löytää parhaita ravintoloita, rannan, jota pitkin voi kävellä Veniceen, Santa Monica Pierin ja upeita taloja. West Hollywood on myös näkemisen arvoinen. Se on nykyään tietynlainen "hipsterialue" eli toisin sanoen Helsingin Kallio, jos pitäisi johonkin tuttuun verrata. Sieltä löytää vaikka mitä kiinnostavaa vaatekaupoista kahviloihin, taidegallerioista vintagekauppoihin ja thrift storeihin.
                       Yksi mun mielestä pakollinen aktiviteetti kun Losiin menee on hike Hollywood -kyltille. Se on upea kaukaa, läheltä ja yläpuolelta. Näkymät on mitä upeimmat ja kiinnostavimmat heti matkan alusta: tulet näkemään erilaisia asuinalueita, tavallisia kerrostaloja, tavallisia omakotitaloja, mutta mitä ylemmäksi kukkulaa kuljet, sitä upeammiksi ja hulppeammiksi talot ja tontit muuttuvat ja ne ovat itsessään jo nähtävyys. Mitä mielenkiintoisempia pohjaratkaisuja löytää matkan varrelta ja saat haukkoa henkeä miten upeita talot ovatkaan. Niitä löytyy moderneja, suuria, pieniä, vanhoja, taiteilijataloja, joissa pihat ovat kuin sadusta ja vaikka mitä. Kaiken lisäksi se on oikea urheilusuoritus: ensimmäisen kerran tein tämän muutaman kilometrin pituisen kiipeämisen kukkulalle 40 asteen helteessä sen lisäksi, että matka on jo itsessään apostolinkyydillä kulkien rankka maaston muodon vuoksi. Matkalle kannattaa varata iso (ja kun sanon iso, tarkoitan ihan oikeasti, että ISOIN mitä pystyy kantamaan kun kävelee) vesipullo, sillä Losissa on oikeastaan aina helle ja matka on kuntoa haastava. Ja koska olen tällainen 3-litraa-vettä-päivässä-puolesta puhuja, senkin takia olisi tärkeää, että sitä tulisi juotua tarpeeksi. Matkalla ylös tulee kuitenkin muistaa, että se on luonnonpuisto ja Californian luontoon kuuluvat esimerkiksi kalkkarokäärmeet, joten silmät kannattaa pitää auki, varsinkin jos poikkeaa tieltä jollekin hiekkareitille. Itse olen kuitenkin vain nähnyt sisiliskoja, joten paniikkia on turha ottaa kalkkarokäärmeeseen törmäämisestä.
                           Lupaan, että jos et kiipeä kyltin yläpuolelle, jäät paljosta paitsi. Näkymät ovat upeat ja mikä voisi olla mahtavin fiilis kuin, että tiedät seisovasi legendaarisen Hollywood -kyltin yläpuolella? Maisemat toki on mahdollista nähdä puiston alustakin, mutta parhaiten kaiken näkee juurikin kukkulan huipulta. Sieltä näkee myös toiselle puolelle Hollywoodia varjostavaa kukkulaa; Studio City ja Burbank, sekä muut Hollywoodin/Los Angelesin pohjoispuolella olevista kaupunginosista on mahdollista nähdä niin pitkälle kuin silmä riittää kukkulan huipulta. Samoin myös Lake Hollywood, eli pieni järvi kukkulan lähellä näkyy esteettömästi Downtown Los Angelesin pilvenpiirtäjien lisäksi. Voin sanoa, että mikään ei voita sitä näkymää.
                           Hollywood -kyltin historiaan kannattaa myös tutustua, sillä se ei ole aina ollut samanlainen ja se on monta kertaa pelastettu tuholta. Mitä Hollywood muka olisi ilman sitä? Kyltille on vaikea päästä, sillä asukkaat Hollywood Hillseillä eivät pidä siitä johtuvasta liikenteestä, vaikka harva sinne matkaakaan autolla. Asukkaat ovat nähtävästi tehneet diilin Googlen kanssa, sillä jos yrität laittaa mapsiin "The Hollywood sign", se näyttää missä se on, mutta se ohjaa Griffith Observatorylle. Se ei anna reittitietoja, joilla pääsisi kyltille. Matkan varrella tulee myös tiesulkuja, joita asukkaat on pystyttäneet. Niistä ei pidä välittää, sillä jokainen saa kävellä sinne, jos vain tietää reitin. Heti kun tulet reitin alkuun, on kyltti jossa lukee "No access to the Hollywood sign". Tällaiset on mun mielestä oikeastaan vihjeitä ja niitä kannattaa seurata, jos ei ole varma reitistä (naureskelin, että se toimii käänteispsykologiana, sillä se on niin läpinäkyvää miten asukkaat on yrittänyt piilottaa reittiä ylös). Eli kaikkia mahdollisia betoniporsaita yms. matkalla ylös kyltille kannattaa seurata, sillä ne vievät sut perille. Se on muutaman kilometrin matka, jos osaa nopean reitin. Meillä meni viimeksi puoli tuntia päästä ylös kukkulan juurelta, kun viime kesänä se kesti 2 tuntia puiston alkuun. Puistoonkin on piilotettu portti, joka näyttäisi olevan lukossa, vaikka tosiasiassa se on auki. Tälläkin reissulla jouduin muutamia neuvomaan ylös ja miten päästä portista sisään. Vasta porteiltahan alkaa se kunnon kiipeäminen kyltille, jos haluaa nähdä kaupungin sen yläpuolelta.
                            Mutta ehkä tässä tarpeeksi siitä kyltistä. Juttu alkoi hyvin yleistiedolla Hollywoodista, mutta päätyi kylttiin, haha! Jotenkin innostun itse hirveästi tästä aiheesta ja voisin kirjoittaa siitä loputtomiin, sillä mulle se on aivan tajunnan räjäyttävä juttu päästä legendaarisen kyltin luo ja näkemään ne entisajan hohdon rippeet, mitä Hollywoodista vielä löytää. Anteeksi siis pitkä teksti, joka vain yhdestä aiheesta, mutta seuraavassa postauksessa taas lisää Losin ihmeistä!


 (kaikki kuvat otettu iPhonella, eikä niitä ole muokattu, pahoittelut)
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan