Slider

GREY AS THE WEATHER

11/28/2017

Otsikko sanoo kaiken ja kaiken mitä oon varmaan jokaisessa viimeisimmässä postauksessa valitellut... Tämä syyssää ja sen tuoma harmaus! Mutta jotain positiivista tästäkin löytää, eli mä olen saanut aikaiseksi otettua ensimmäiset syksyn asukuvat! Tässä tulee siis ennen näkemätön, väsynyt, silmäpussit omaava ja sunnuntai-brunssin jälkeen kylläinen Elizabeth kaikessa harmaudessaan. Viime aikoina oon ollut tooooodella stressaantunut (en voi edes painottaa tuota sanaa tarpeeksi) oikeastaan kaikkien elämän osa-alueiden tiimoilta ja sen näkeekin parhaiten mun silmien alle ilmestyneistä pusseista, joita yritin hieman peitellä meikillä kiireessä sunnuntaina aamupäivästä, kun tuli äkkilähtö brunssille.
Hat - Zara
Coat - Zara
Knit - Zara 
Pants - Zara
Bag - Michael Kors
Scarf - Mom's closet
Shoes - H&M
Näitä asupostauksia tehdessäni alan tajuamaan, että mun koko vaatevarasto taitaa koostua pelkästään Zaran vaatteista...
Pahoittelut kuvien laadusta, tällä kertaa kameran takana oli mun poikaystävä ensimmäistä kertaa. Näitä ei pystynyt edes muokkaamalla pelastaa sen enempää. Pitääpä opettaa se kunnolla, niin saan itselleni siitä oman hovikuvaajan :-)



5 lempisarjaani syysiltoihin!

11/25/2017

Mikä olisi muka parempaa, kuin käpertyä sänkyyn peiton alle tyynyjen keskelle villasukat jalassa, jokin kuuma juoma kädessä (esimerkiksi itse olen ottanut jo varaslähdön glögiin n. kuukausi sitten!), avata Netflix ja katsoa lempisarjaa niin pitkään, että se kysyy "oletko vielä siellä?"? Ei oikeastaan mikään, ellei kuuman juoman lisukkeeksi ilmesty yhtäkkiä jostain kurkkua ja american dippiä. Nam.
                      Haluankin siis esitellä teille mun syksyn lempparisarjat, joita jaksan katsoa aina uudestaan ja uudestaan, ja laskea päiviä, tunteja ja sekunteja kyseisin sarjojen uusiin tuleviin tuotantokausiin! Mun maku on hyvin laaja sarjojen kohdalla. Komedia, kauhu, jännärit... kaikki kelpaa. Ainoa mikä saa mut oikeasti koukuttumaan on tapahtumarikas juoni ja nopea tapahtumien kulku. Vihaan sitä, kun sarjat jää heti alussa junnaamaan paikoilleen ja vasta ehkä neljännessä jaksossa oikeasti tapahtuu jotain kiinnostavaa. Siitä voi olla varma, että meitsi on sulkenut ikkunan jo toisen jakson viidennen minuutin kohdalla. Sarjassa pitää myös olla järkevä tausta ja tapahtumakaari, vaikka kyseessä olisikin komedia. Sellaiset sarjat, joissa näyttelijät ovat luokkaa Ö ja tapahtumat sitäkin kyseenalaisimpia, tulee harvoin edes esittelytekstiä pidemmälle silmäiltyä. Eniten pidän sarjoista, joiden miljöö sijoittuu niin sanotusti todelliseen maailmaan ja erityisesti nykyaikaan, mutta yllättäviä poikkeuksiakin on. Mutta siirrytäänpä jo itse sarjoihin!

               1. How To Get Away With Murder

Tähän koukutuin jo pari vuotta sitten, kun ensimmäinen tuotantokausi kyseistä sarjaa saapui Suomen Netflixin valikoimaan. Sarja täyttää kaikki kriteerit, jota ylempänä jo listasinkin; tapahtumat alkavat heti, eivätkä ne jätä ketään kylmäksi. Sarja on lajiltaan draama, mutta siihen on mahdutettu loistavasti myös paljon huumoria mukaan, vaikka juoni on pääasiassa (ainakin sarjan alussa) hyvin synkkä teemaltaan. Sarja kertoo lakiopiskelijoista ja heidän professoristaan Annalise Keatingistä (Viola Davis). Koko luokka saa itsensä vahingossa valtaviin ongelmiin, joka sitten antaakin perustan koko sarjalle ja sen tapahtumille. Sarjan hahmoihin ja heidän elämäntilanteisiin on myös tietyllä tavalla helppo samaistua, koska he ovat samassa ikäryhmässä kuin itse. Tapahtumiin on hyvin vaikea samaistua tietenkin, mutta you get the point. Olisittepa nähnyt meidän onnen kaverini Islan kanssa kun lähdettiin 2016 kesällä meidän Jenkkireissuun ja tajuttiin, että meillähän on nyt käytössä Jenkkien valikoima kun ollaan täällä, eli pystyttiin katsoa tuotantokausi HTGAW:sta jota ei vielä vuoteen ollut Suomen valikoimassa. Siihen kulutettiinkin yksi päivä Los Angelesissa kun lämpöä oli 42 astetta ja ulkona suorastaan suli. Päätettiin ulkona tarpomisen sijaan maata sängyssä jäädytetyt vesitonkat kainalossa ja katsoa uusin tuotantokausi. 

              2. Game of Thrones

Tämän sarjan hehkutus tulee varmaan monelta jo korvista ulos! Omalla kohdallani aina vannoin, etten rupea katsomaan kyseistä sarjaa, sillä mua ei ole ikinä kiinnostanut mikään fantasia tai muu vastaava oikeastaan yhtään. Kuitenkin viimeisen vuoden tai kahden aikana olen kuullut niin monelta tutulta kuin tuntemattomalta, että kuinka paljon näytän yhdeltä sarjan näyttelijöistä. Paras oli loppukesästä Hernesaaren Rannassa, kun eräs mies käveli ohitseni, osoitti mua ja olin jo varma, että sieltä tulee joku seksistinen, alentava kommentti. Mutta ei, mies osoitti mua ja huusi "Sansa Stark!". Viimeisin oli mun luokkalaisen suusta kun aloitin koulun. Kysyi, että olenko ikinä katsonut Game of Thronesia, sanoin kyllä. Sitten hän sanoi, että "en uskaltanut sanoa ekalla viikolla, ettet ajattele, että oon ihan hullu, mut näytät ihan Sansalta! Sanoin mun miehellekin, että mun luokalla on Sansa!". Sen jälkeen uskoin, että ehkä mä sittenkin näytän Sansa näyttelijältä Sophie Turnerilta, joka oli aiemmin mulle todella vaikea uskoa, vaikka kuulinkin sitä usein esimerkiksi baarireissuilla. 
                 Uskon, että harvalle tämän sarjan juoni ja teema ovat tuntemattomia, mutta raotanpa silti hieman verhoa! Sarja sijoittuu siis maailmaan, jossa on eri kuningaskuntia ja ns. "läänejä", joita lordit ja tietyt suvut hallitsevat. Jaksojen alkuteksteissä näkee aina tämän kyseisen maailman kartan ja läänit sekä kuningaskunnat. Miljöö, puvustus ja esimerkiksi miekkailu antavat kuvan, että sarja sijoittuisi vaikkapa keskiajalle, mutta sitten muistaakin, että maailma ei ole oikea tai millään tavalla verrattavissa meidän maailmaan ja, että sarjassa on paljon yliluonnollisia asioita, joka tekeekin sarjasta mielenkiintoisen. Mulla ainakin mielenkiinto heräsi juurikin siinä, että kuinka samanlainen sarjan maailma oli esimerkiksi meidän keskiaikaa, joka ollaan totuttu näkemään elokuvista tai dokumenteista. Ihan älyttömän vaikeaa selittää, että millainen kyseinen maailma on, mutta se juuri mut koukuttikin, että miten samanlainen se oli, mutta samaan aikaan miten erilainen. Sarja käsittelee myös hienosti nykypäivänä pinnalla olevia aiheita, eikä siinä ole kainosteltu minkään suhteen, vaan kaikki näytetään valkokankaalla niin kuin ne ovat, hienostelematta. Sarjaa onkin kehuttu siitä, miten se on esimerkiksi ottanut kantaa feminismiin ja antanut sille paljon näkyvyyttä juonensa mukana.

               3. Modern Family
Tämä sarja ei luultavasti paljon esittelyjä kaipaa. Sarjaa on tullut jo yhdeksän tuotantokautta ja siihen ei vaan kyllästy millään. Se on helppoa huumoria, jota voi vaan lösähtää katsomaan sohvalle rankan päivän jälkeen ja mennä ihan uusin mielin unten maille jälkeenpäin. Moderni Perhe kertoo kolmen tavallisen eri Jenkkiperheen arjesta, jotka ovat sukua toisilleen. Juoni onkin ehkä juuri siksi niin mukaansa tempaiseva, koska suureen osaan juonen tapahtumista on helppo samaistua oman perheensä kanssa. Sarjan näyttelijät ovat erinomaisia ja ihanan tavallisia ihmisiä alusta alkaen, ja heistä on helppo pitää. Sarjan näyttelijäkaarti on pysynyt samana alusta asti, mikä onkin hienoa, sillä lapsinäyttelijät ovat saaneet kasvaa yhdessä sarjan kanssa ja juoni on mainiosti kirjoitettu myös sen ympärille. Muuta en voi oikein sanoa, kuin että suosittelen erittäin lämpimästi, erityisesti koko perheelle! 

                4.  Stranger Things

Tästä varmasti jokainen on kuullut viimeistään tämän vuoden lokakuussa, jolloin uusin, toinen tuotantokausi tuli ulos! Olen patistanut kavereitani katsomaan, sillä tämä sarja on taas yksi poikkeus mun sääntöön, kun sanoin etten pidä fantasiasta tai sci-fistä. Tämä sarja sijoittuu 80-luvulle Hawkinsin kuntaan. Sarja on sci-fiin päin suuntautunut ja näyttelijät ovat ihan älyttömän hyviä ikäisikseen. Pääosissa ovat nuoret pojat Will, Dustin, Mike ja Lucas. Sarja alkaa Willin katoamisella, josta juoni lähteekin rullaamaan hyvää tahtia. Pääosiin saadaan lisävahvistuksia sarjan etenemisen myötä. Sivuosanäyttelijät ovat myöskin todella taitavia, eikä oikeastaan yksikään näyttelijäsuoritus jätä kylmäksi! Miljöö on sarjassa upeasti toteutettu ja vakuuttava. Vaikka ei pitäisi sci-fiteemaisista leffoista, sarjoista tai kirjoista, tämä on silti ehdoton poikkeus! Syksysi on pelastettu kun aloitat tämän katsomisen.

                 5. Making A Murderer
Haluan myös heittää soppaan mukaan dokumenttisarjan, sillä pidän niistä fiktiosarjojen lisäksi paljon. Huomaattekin varmaan jo, että murhamysteerit ja kaikki jännäri/kauhu kiinnostaa mua ihan hirveästi. Tämä on ehkä hieman varjoon jäänyt Suomen Netflixissä, mutta rupesin itse sitä seuraamaan, kun sain tietää siitä seuraamieni Jenkkisivustojen välityksellä. Dokumenttisarja kertoo miehestä nimeltä Steven Avery, joka on mitä luultavammin lavastettu toimittajanaisen murhasta. Aluksi mies vaikuttaa mahdolliselta syylliseltä, mutta lopulta juttu menee niin hämäräksi myös poliisilaitoksen osalta, että ei enää tiedä mihin uskoa. Jokaisen jakson jälkeen jää vaan hämmästyneenä tuijottamaan tyhjyyteen, että miten voi olla mahdollista virkavallan sotkea asiat noin pahasti ja olla niin korruptoitunut? Sarja saattaa alkaa joidenkin mielestä hitaasti, mutta kun jaksaa odottaa, se muuttuu kivenheitolla tajunnanräjäyttäväksi mysteeriksi, joka on kerännytkin maailmanlaajuisesti erilaisia teorioita mahdollisista tapahtumista liittyen kyseiseen murhaan. Muistutan vielä, että sarja on dokumenttisarja, eli kaikki mitä siinä näytetään on oikeasti tapahtunut ja kaikki sarjassa näkyvät ihmiset ovat oikeasti olemassa. Sen meinaan saattaa unohtaa, kun meno menee aivan päättömäksi peittelyn ja muun ohella. Tässä jotakin jännittävää pimeiden syysiltojen piristykseksi!

Siihen päätänkin mun lempisarjojen esittelyn! Toivottavasti löysit jotain uutta katsottavaa omiin iltoihisi ja jätä ihmeessä omia lempisarjojasi kommentteihin! Tuntuu, että olisin kolunnut koko Netflixin läpi, enkä löydä enää mitään mielenkiintoista katsottavaa, joten ehdotuksia otetaan erittäin mielellään vastaan!

YELLOW IN NOTTING HILL

11/22/2017

Tässä tulee ehkä mun koko vuoden lempiasukuvat! Huomaako jo, miten tää pimeä, kostea syksy/alkutalvi masentaa mua, kun palaan vaan kesäkuviin ja -asuihin, varsinkin kun on hinku päästä takaisin Lontooseen missä nämä kuvat ovat räpsäisty? Pitäisi varmaan ottaa jotain syysasukuviakin, mutta viime aikoina se on ollut erittäin hankalaa sovittaa aikatauluja ja pimeyden tuloa yhteen.
                   

  • Pants - Zara 
  • Shirt - Zara
  • Shoes - Michael Kors
  • Biker jacket - Zara
  • Bag - Michael Kors
  • Sunglasses - Quay Australia

                   Ensinnäkin tää asu oli mulla kovalla käytöllä kesästä, sillä vihdoin sain itseni totutettua käyttämään väriä päälläni ja vieläpä kahta samaan aikaan. Olin myös korvia myöten ihastunut kesän lopulla off shoulder -paitoihin ja samoin croptop -tyyliisin paitoihin, joten tämä keltainen kaunokainen Zarasta vei täysin multa jalat alta ja se nähtiinkin useasti mun päällä kun suunnattiin esimerkiksi kavereiden kanssa ulos viettämään kesäiltaa. Paidan leikkaus ja tyyli tekee siitä myös todella mielenkiintoisen.
                  Korkeavyötäröiset housut ovat aina olleet mun lemppareita farkuista lähtien ja kesän alussa ihastuin kovasti suoriin, leveälahkeisiin housuihin. Housut oli pakko ostaa varsinkin, jos vyötäröä koristi leveä "vyötärönauha", niin kuin näissä kyseisissä housuissa. Ostin alkukesästä saman malliset housut, mutta jotka olivat paljon laskeutuvampaa kangasta ja tavallaan "juhlavammat". Näihin ihastuin, koska ne ovat hieman rennomman tyyliset ja niistä saa tavallaan seiloriviboja. Kangas ei ole myöskään niin laskeutuvaa ja myöskin rennomman oloiset, sillä kangas on todella kevyttä. Näitä on helppo parittaa erilaisten croptopien tai neuleiden kanssa ja pystyraitakuvio tekee yksinkertaisestakin asusta mielenkiintoisemman kertaheitolla.
                   Nahkatakki on ollut aina must-asuste mun vaatekaapissa. Se on takki, johon turvaudun aina kun vaatekriisi iskee, eikä ideoita tunnu olevan. Se pelastaa pahat päivät ja saa asun näyttämään siltä, että sitä olisi edes jonkin verran mietitty. Siksi olenkin ollut tarkka aina siitä, miltä bikertakki näyttää. Tämän kotiutin keväällä, sillä vanha nahkatakkini oli jo nähnyt parhaimmat vuotensa ja päässyt kulahtamaan muodostaan pahasti. Niinpä monta kuukautta etsin uutta täydellistä nahkatakkia ja se löytyi vihdoin (taas kerran) Zarasta. Nahkatakkia kohtaan mulla on tarkat kriteerit:

  1. se pitää sopia mun budjettiin (eli mielellään alle 150€)
  2. Tekonahkan tulee näyttää mahdollisimman aidolta, eli se ei saa näyttää vähänkään muoviselta
  3. Napit, vetoketjut ja muut yksityiskohdat mitä takissa saattaa olla tulee olla hopeiset (oikeastaan missään mitä ostan, ei saa olla kultaa. Olen tarkka jopa farkunnapeista)
Kirjaimellisesti en osta mitään, jossa on kultaa näkyvillä. En koruja, kelloja, laukkuja tai vaatteita. Jostain syystä pidän vain hopeasta ja olisin erittäin epävarma itsestäni, jos päälläni olisi kultaa missään muodossa tai koossa (tosi outoa, I know). Taas kerran haluan postauksen lopuksi pahoitella jotain ja tällä kertaa sitä, että postailen vaan näitä kesäkuvia! Kesällä mulla ei ollut yksinkertaisesti vain aikaa kirjoittaa blogia, vaan päivitinkin sen sijaan Instagramia tiuhaan tahtiin. Nyt haluan kuitenkin saada nämä kuvat esille tänne blogin puolellekin. Yritän saada tässä seuraavien viikkojen aikana muutakin materiaalia tänne blogin puolelle kuin vain näitä keskisormea näyttäviä kesäkuvia. 

LOS ANGELES - TIPS! OSA 2

11/16/2017

Aika palailla taas Los Angeles -teemaan! Tällaisina syyspäivinä kaipaileekin kyseiseen aurinkoiseen kaupunkiin takaisin aivan hirmuisesti. Viime aikoina olenkin kärkkynyt ensi keväälle tai kesälle lentoja Losiin, mutta halvat menivät ohi nenän edestä ja sen jälkeen on ollut hieman hankalaa saada aikatauluja sopimaan yhteen, jotta pystyisimme varata matkan.
                     Los Angeles on ehdottomasti yksi mun lempikaupungeista Jenkeistä, ehkä jopa koko maailmassa. Sieltä löytää aivan kaiken mitä voisi ikinä kuvitella, eikä tekeminen lopu kesken ympäri vuorokauden. Viimeksi kirjoitinkin pääasiassa Hollywood -kyltistä, joka on yksi mun suosikkikohteista Losissa. Tällä kertaa sujautan mukaan paikan nimelta Venice ja tarkemmin ottaen luultavasti Californian tunnetuimman ja puhutuimman rantakaistaleen kuin Venice Beach, sekä kylkiäisinä Santa Monican, joka on Venice Beachin vieressä ja omaa aluettaan. Niin kuin nimi jo kertoo, Venice Beach on ranta. Sitä reunustaa kaksi rantakatua, toinen pyöräilijöille tai muille nopeammin eteneville ja toinen taas on kojujen, muusikoiden ja taiteilijoiden, sekä muiden kiinnostavien ihmisten reunustama kävelykatu, jonka varrelta löytää jonkin verran kauppoja sekä ravintoloita. Venice Beach on täydellinen paikka "people watching" -puuhasteluun eli ihmisten katseluun (tai miten ikinä sitä harrastusta suomeksi edes kutsutaan), sillä sieltä löytää minkälaista tahansa menninkäistä mitä mieli uskaltaa edes kuvitella. Ilmapiiri alueella on rento ja vastaanottava, eikä luvassa voi olla mitään muuta kuin hyvin vietetty päivä, jos päättää lähteä Venice Beachin suuntaan!
                        Rantakatu on muutaman kilometrin pitkä ja sen eteläosasta löytää upeita taloja pihoineen, jotka ovat aivan rannan vieressä. Niitä kannattaa ehdottomasti mennä ihastelemaan ja kadun päädystä löytääkin paljon ravintoloita ja kahviloita, sekä tunnetun Venice Beach -kyltin ja laiturin, jota pitkin pääsee käyskentelemään. Noin puolimatkassa rantakatua löytää siis Venice Beachin ytimen, eli missä kaikki mielenkiintoinen ja kumma sijaitsee. Siellä on paljon taidetta, sekä musiikkia ja ihmisiä joka lähtöön. Suosittelen käymään myös paikallisten kanssa keskusteluja, sillä sieltä löytää mitä mukavimpia ihmisiä ja kuulee mitä kiinnostavimpia keskusteluja. Rantakadun varrelta löytää myös isoja skeittikaukaloita, joista saattaa bongata aina aika ajoin jonkun kuuluisan skeittaajan viettämästä aurinkoista päivää rannalla. Myös muutkin julkimot viihtyvät kyseisellä rantakadulla ja tällaisia ovat esimerkiksi Justin Bieber, joka on useasti bongattu Venice Beachiltä pyöräilemästä.
                          Kun katua pitkin kävelee pohjoiseen, varrelta löytyy upeita hotelleja ja lopulta horisontissa häämöttääkin jo maailmankuulu laituri Santa Monica Pier. Tästä tietääkin jo, että on saavuttu Santa Monican alueelle, joka on hieman parempaa aluetta kuin Venice ja sen huomaa jo naapurustojen ilmeestä. Santa Monica Pier on suuri laituri, jonka päälle on rakennettu pienehkö huvipuisto. Laiturilta löytää myös muutamia ravintoloita sekä pikaruokaloita, ja kahviloita. Laiturilta on upeat maisemat kukkuloille ja pitkälle merelle, sekä rannalle. Laiturilla on yleensä myös paljon kojuja, sekä muusikkoja. Laiturin päässä oli muistaakseni jonkinlainen poliisiasema.
 Venice Beach on myös tunnettu ulkoilmasalistaan, jossa järjestetään vuosittain Muscle Beach -tapahtuma, jossa kehonrakentajat ottavat mittaa toisistaan. Sali toivottaa toki kaikki tervetulleiksi, mutta kehonrakennus näkyy vahvasti salilla! Mikä olisikaan parempaa, kuin treenata rannan tuntumassa auringon lämmössä? Tunnetuin salilta kuuluisuuteen noussut on tietenkin Arnold Scwarzenegger, joka aloitti uransa kehonrakentajana ja kaikki lähti tältä salilta.
Tässä taas tämä osa Los Angeles -sarjapostauksesta! Olin kirjoittanut tämän jo valmiiksi muutama päivä sitten, mutta jostain syystä blogger ei suostunut tallentamaan ja oli poistanut osan tekstistä, joka mielestäni oli parempi. Nyt olen aiiiivan liian väsynyt tarinoimaan sen enempää kahden uuvuttavan koulutuspäivän jälkeen ja haluan postata tämän jo! En osaa muuten yhtään arvioida, että minkä pituisia tällaiset postaukset pitäisi olla. Kirjoitanko pidempiä vai lyhyempi tekstejä? Mutta toivottavasti tässä oli taas riittävästi infoa Losin ihmeestä Venice Beachistä, ensi kerralla taas jotain muuta. 

Pastels

11/10/2017

Top - ZARA | Pants - ZARA 
Tässä tulee asukuvia, jotka ovat jo saaneet muhia jonkin aikaa tiedostojen kätköissä omassa rauhassaan koskemattomina. Kuitenkin tämä asu on yksi mun loppukesän lemppareista ja halusinkin sen takia välttämättä nämä kuitenkin julkaista ja näyttää tämä pastellipläjäys teille. Toki näette asussa vain sinisen paidan ja valkoiset housut, mutta munlaiselle värittömälle ihmisellä tämä värimäärä on ihan mieletön! Yleensä mun päällä näkee pelkkää mustaa tai ainakin puolet asusta koostuu kyseisestä väristä. Jos ihmettelette, miksi kenkiä ei näy kuvassa on sen takia, että aamulaiskuudessani jalakaan päätyivät muistaakseni "suihkusandaalit" eli tutummin omaan suuhuni Filan fläbyt. Niitä ei ollut tarkoitus kenenkään nähdä, eikä ne sen takia myöskään esiinny kuvissa, kjeh. 
                      Paita oli kovassa käytössä kesän lopussa kun säät vielä sallivat sen. Tämän ihanuuden löysin meidän kesän extempore Prahan reissulta Zarasta alerekistä, muistaakseni hintaa oli 8€. Olin jostain syystä aivan myyty tuon tyylisistä hihoista ja kun löysin tämän oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Paita toki on minulle koon liian iso, mutta onnekseni se on kietaisumallia, eli paidan saa sopivasti kiristettyä itselleen sopivaksi. Eniten paidassa hihojen lisäksi pidänkin juuri tuosta taakse muodostuvasta rusetista. Paidan kietaisuosat (sovitaan, että niitä kutsutaan tästä eteenpäin helmakkeiksi) eli helmakkeet ovat todella pitkät ja leveät. Niistä syntyykin täydellinen rusetti selän taakse, joka antaa asuun pienen yksityiskohdan. Tosin näiden helmakkeiden pituus on saanut mut epäilemään, että onko rusetti oikeasti tarkoitettu etupuolelle, sillä mulla se ainakin olisi mahdollista. En sitten tiedä onko näin, mutta itse pidän rusetista selkäpuolella. Olen toukokuusta lähtien ollut jostain syystä addiktoitunut kynsilakkoihin (taisin aiemminkin kirjoittaa tästä "ongelmasta"?) ja en voi muuta kuin ihastella miten tuo keltainen kynsilakka sointuu vaaleansiniseen paitaan. Ah, niin söpö.
                           Housut ovat myöskin Zarasta kotoisin ja kotiutettu kesällä poikaystävän ja parhaan kaverin mahtavan yhteistyön toimin. Olin päättänyt kaupassa, että en näitä osta, sillä saman tyyppiset housut löytyvät jo vaatekaapistani. Kuitenkin eräänä lauantaina kun olin töissä tuli sellainen olo, että ei hitsi, mun on aivan pakko saada ne housut ja aivan pakko laittaa ne tänään illalla jalkaan kun lähdetään viihteelle. Muuten en voi lähteä minnekään. Siitä alkoi poikaystävän ja parhaan kaverin pommitus, että tuokaa mulle housut, kun olivat molemmat kaupoilla. Siellä ne kaksi pistivät voimansa yhteen, tapasivat Zaran edessä, etsivät mulle housut ja toivat kotiin, ja sain kuin sainkin pitkän harkinnan jälkeen housut jalkaan. Nämä housut ovat mallia, jonka lahkeet katkeavat nilkkojen yläpuolelle, noin pohkeiden puoliväliin. En muista oikeaa termiä mallille, mutta ovat niin ihanat korkean vyötäröön yhdistettynä. Nyt syksyllä mua on hirveästi houkutellut ostaa nämä mustana ja käyttää sukkahousujen kanssa, mutta en ole viekä raaskinut tehdä sitä sijoitusta, sillä luultavasti jäätyisin noissa näillä keleillä, vaikka olisi sukkahousut alla. Materiaali on erittäin ohutta ja esimerkiksi noista valkoisista paistaa alushousut läpi jos ei ole niitä tarkkaan valinnnut.
                            Itken myöskin mun pitkiä hiuksia jotka mulla on vielä kuvassa. Ne menivät niin helposti nutturalle ja näyttivät hyvältä myös auki ilman, että niille tarvitsi tehdä mitään. Tyhmänä menin kampaajalle ja käskin leikkaamaan huonot pois. Sinnehän meni puolet mun pituudesta ja hiuksia ei saa enää edes alanutturalle. Kaiken kukkuraksi mulla on ei-toivottu otsatukka, joka ei pysy sitten missään, jos haluan sen pysyvän pois tieltä. Itkuitkuitku. Noh, onneksi hiukset kasvavat, mutta en ole henkisesti valmistautunut siihen aikaan, jonka se koko prosessi vie. Tuntuu, että joka kerta käy samalla tavalla ja ikinä en opi!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan