Heipsan! Jotkut ovat saattaneet jo huomata, että blogi on vaihtanut osoitetta osoitteeseen https://nouw.com/elizabethevasofia/. Harkinnan jälkeen koin tämän parhaaksi vaihtoehdoksi blogini kannalta ja en jaksa odottaa, että mitä uusia tuulia tämä tuo mukanaan! Blogin ja minut löytää tosiaan tuolta osoitteesta, toivottavasti näemme sutkin siellä lukija! ❤️

PARIS

Huh kun on ollut viimeinen kuukausi kiireinen! Vapaapäivät ollut oikeastaan nollassa joka viikko. Olen ollut töissä, koulussa ja työhaastatteluissa, ja samalla yrittänyt tasapainottaa vapaa-aikaa ja sosiaalista elämää vapaisiin rakoihin mitä kalenterista on saattanut löytyä. Rentoutumisen puute rupesi jo näkymään minussa: olin todella väsynyt, kärttyinen ja kaiken kaikkiaan en ollut vain yleisesti iloinen. Varattiin tammikuun alussa matka Pariisiin poikaystävän kanssa, sillä ei olla vielä meidän vuoden pituisen yhteisen taipaleen aikana matkustettu Suomen ulkopuolelle yhdessä, vaikka itse olenkin jos missäkin ulkomailla vieraillut seurustelumme aikana. Reissu ei olisi tullut enää yhtään parempaan saumaan mitä se tuli; meidän molempien stressi ja väsymys rupesi ehkä hieman painamaan jo meidän suhdetta, jonka huomasi siitä, että kinoja ja pikkuriitoja tuli enemmän, melkein jo päivittäin. 

The last month has been a very busy one for me! I really haven't had any days off. I've been working, going to school and job interviews and at the same time I've tried to balance my free time and social life to any free gaps there might've been in my schedule. The lack of relaxation started to be visible in me already: I was extremely tired, cranky and all in all I just wasn't happy in general. We booked a trip to Paris in January with my boyfriend, because during our relationship, that actually just made it to the one year anniversary this month, we haven't been abroad together even though I have been abroad myself every now and then. The trip to Paris couldn't have come on a better time than it did; both of our stress and tiredness had started to have an effect on our relationship a little bit and it showed up as little fights almost every day. 

Baker Boy Hat - Carlings | Jacket - Zara | Sweater - H&M | Jeans - BikBok | Shoes - Timberland | Bag - Michael Kors

Lähdettiin Pariisiin 19.2. maanantaina ja tultiin takaisin 22.2. torstaina. Maanantaina oltiin hotellilla vasta noin klo 15, joten iltapäivällä emme kauheasti kerenneet lähteä mitään nähtävyyksiä katsomaan. Hotellimme oli aivan Arc de Triomphe:n vieressä ja Champs-Élysées -ostoskadulta kahden korttelin päässä, joten sijainti oli mitä parhain. Kun olimme asettuneet hotellille, suuntasimmekin viettämään loppupäivän kauppoja kierrellen ja riemukaarta ihaillen. Alkuviikosta sää oli Pariisissa aika ankea, koska taivas oli oikeastaan koko ajan sankassa pilvessä ja vettä tihkutti alas kellon ympäri. Onneksi vesitihku ei yltynyt missään vaiheessa sateeksi, joten pärjättiin hyvin ilman sateenvarjoa kun ripeästi siirryttiin paikasta toiseen. Koko viikon lämpöä oli vain noin 5 astetta ja itselleni se tuntui kylmemmältä kuin Suomessa, vaikka kotimaassahan oli pakkasta yli -10 astetta 😄 

We left to Paris on Monday the 19th of February and came back on Thursday the 22nd of February. On Monday we arrived to the hotel around 3pm so we didn't have much time to go see any of the attractions that day. Our hotel was right next to the Arc de Triomphe and just a couple of blocks away from Champs-Élysées, which is the shopping street in Paris. When we had settled in to our hotel room, we then made our way shopping and seeing and climbing up to the top of the Arc the Triomphe. The weather wasn't too nice on Monday and Tuesday, it was quite cold and drizzling most of the time. Luckily it didn't rain so we made it without an umbrella. 

Tiistaina otettiin kohteeksi heti aamusta D'Orsay:n taidemuseo. Jouduimme tottakai jonottamaan sisään noin tunnin verran ulkona, mutta onneksi se oli sen arvoista. Eniten D'Orsay:n museossa itseäni kiinnosti Van Goghin teokset. Jatkoimme D'orsay:ltä Notre Damen kirkkoa katsomaan ja siitä Place de la Bastille -aukiolle. Aukiolta jatkoimme Sacre-Coeur -kirkolle metrolla, josta kävelimme katsomaan Moulin Rougea. Vinkkinä Pariisiin meneville ja museoita kiertämään suunnitteleville Pariisissa oikeastaan melkein jokaiseen nähtävyyteen tai museoon alle 25-vuotias eurooppalaisen henkilöllisyystodistuksen omaava pääsee ilmaiseksi, joten se kannattaa muistaa sinne matkustaessa! 

                  Käytimme Pariisissa tosi vähän metroa, sillä halusimme kävellä ja nähdä kaupunkia mahdollisimman paljon. Omasta mielestäni se olikin paras tapa liikkua ja nähdä Pariisilaisten arkea samalla kun näki kaupungin arkkitehtuuria, pikkunähtävyyksiä ja ihania kahviloita katujen varrelta. Kävellessä löytää myös parhaimmat Crepes -standit  😉 Ainoa miinus kaikesta kävelystä oli molemmilla kipeät jalat, sekä mulla hartiat ja poikaystävällä (okei, tästä edes merkitsen poikaystävän D:llä) selkä. Oltiin myös aivan poikki joka ilta ja aamuisin tuntui aivan ylitsepääsemättömältä herätä, mutta onneksi innokas matkakumppani sai mut aina hereille kahdeksalta ja päästiin aikaisin liikenteeseen. 

On Tuesday we decided to go to the D'Orsay art museum. We had to line in for about an hour outside, but luckily it was worth it. Van Gogh's art interested me the most in the museum. From D'Orsay we continued to Notre Dame and Place de la Bastille -square. From the square we continued to the church called Sacre-Coeur and from there to Moulin Rouge. As a tip for those traveling to Paris, almost every attraction and museum are free for under 25 year-olds from the European Union! 

                  We used the Paris metro very little because we wanted to experience the city by walking through it. And that's in my opinion the best way to get to know the city and see everything and all of the attractions that are less known. It's a great way to see the architecture and find great little cafés. Also by walk you can find the best crepes-stands.  Only con of the walking is that our feet got really sore and also our backs. We were very tired every night and it felt to difficult to wake up in the mornings but luckily I had a very enthusiastic travel companion with me who made me get up every morning at 8 o'clock. 

Keskiviikkona käytiin katsastamassa Eiffel-torni, jonne taas kävelimme hotelliltamme. Keskiviikko oli kylmin päivä koko viikosta, vaikka silloin paistoi aurinko, mutta tuuli oli todella kylmä. Tuulen ja pitkien jonojen takia luovuttiin ajatuksesta mennä Eiffel-tornin huipulle ja päätettiin jatkaa matkaa kohti Musée du Louvrea eli Louvren taidemuseota. Matkalla pysähdyimme hakemaan kahvit ja näimme Grand Palais'in, joka on suuri lasinen näyttelyhalli, jossa on järjestetty ja järjestetään edelleen esimerkiksi paljon isojen brändien muotinäytöksiä. Louvren puistoon päästyämme törmäsimme The Chainsmokersin Andrew'hun ja hänen tyttöystäväänsä malliin Meredith Mickelsoniin. Kävelimme heidän kanssa samaa matkaa puiston läpi ja D pääsi ottamaan kuvan Andrew'n kanssa. Jonotimme parin kanssa sisään ja rupattelimme siinä jotain, mutta supisuomalaisina tottakai olimme vaisuja ja hermostuneita, eikä juttu oikein luistanut meidän osalta mitenkään reippaasti 😄 Sitä ollaankin tässä harmiteltu, kun ei edes mainittu Ruisrockia... What a waste of opportunity! 

                  Louvressa kiersimme kaikki kuuluisimmat teokset oikeastaan vain läpi, sillä Louvre on niin iso, ettei mitenkään pysty näkemään kaikkea yhden päivän aikana! Silloin kun tavattiin Andrew, oli se hänen kolmas päivä museossa. Louvrelta otettiin metro takaisin hotellille ja ruvettiin laittautumaan iltaa varten, sillä viimeisenä iltana päätettiin mennä syömään erääseen hyvään ravintolaan, joka bongattiin TripAdvisorista. Ensin epäilin ravintolaa kun löydettiin se, sillä se oli ulkoa päin todella ei-kutsuva. Sisältä kuitenkin ravintola oli idyllinen ja kodikas ranskalainen ravintola, jonka ruoka oli aivan suoraan sanoen taivaallista, haha. Ravintola ylitti kaikki odotukset, vaikka olikin saanut pelkkiä ylistyksiä arvosteluissa! Hinnat olivat todella alhaiset laatuun ja annosten kokoihin nähden, samoin viini. Ravintolan nimi oli Le Sens Unique, jos joku lukija ikinä eksyy Pariisiin ja haluaa kokeilla! 

On Wednesday we went to see the Eiffel tower, where we walked to from our hotel. Wednesday was the coldest day of the week in my opinion because of really cold wind, even though the sun was out. Because of the wind and long lines we decided not to go to the top of the tower and decided continue our walk to Musée du Louvre aka the Louvre art museum. On the way we got coffee to go and saw the Grand Palais which is a big exhibition hall mostly made out of glass. Many fashion shows have taken place there and still do. When we got to the Louvre's park we ran into the Chainsmokers' Andrew and his girlfriend model Meredith Mickelson. We walked through the park to the museum with them and my boyfriend got to take a picture with Andrew. We also lined in and chatted with them, but like all Finns we got really quiet and shy, haha! 

                      In Louvre we went to see just the most famous pieces because Louvre is extreme big and has so much art in it that it's impossible to see everything in just one day, let alone just in an afternoon! When we met Andrew, it was his third day visiting the museum. From Louvre we took the metro back to our hotel and started getting ready for the evening as we were heading out to eat. We found a great restaurant from TripAdvisor called Le Sens Unique, which at first when we got there seemed a little suspicious and un-welcoming from the outside but as soon as we went in we saw how idyllic and traditional French restaurant it was! The food and the wine was almost heavenly, and the quality-price ratio was just right. We were actually surprised that their menu wasn't more expensive, because the food was just that good. It really outdid all our expectations! Highly recommend if anyone happens to visit Paris. 

Torstaiaamuna lähdettiin aikaisin kohti lentokenttää Mäkkärin aamiaismenu kainalossa. Meillä oli välilasku Kööpenhaminassa, joka selätettiin katsomalla meidät täysin koukuttanutta The Office -jenkkiversiota alkuperäisestä brittisarjasta. Jaksot ovat vain noin 20 minuuttia pitkiä ja huumoria ei sarjasta puutu tippaakaan! Nauretaan molemmat sille mahat kippurassa koko ajan, joten siitä täydellinen sarjavinkki bingewatchaamiseen!

On Thursday morning we left early to the airport with McDonald's' take away breakfast menu in our hands. We had a stopover in Copenhagen and we spent the three hours by watching the US version of the Office on which we are both completely hooked on! The show lacks no humor and we're both laughing all the time. It's a great show for bingewatching since the episodes are only about 20 minutes long! 

ORANGE

Pirtsakampaa asua tulee tässä! Varmaan eniten väriä (ja kirkkainta) mitä mun päällä varmaan ikinä tulee näkemään. Ja eniten mua mietityttää näitä kuvia katsellessa, että mitä huulipunaa mulla oikein oli näissä kuvaussessareissa? I NEED TO KNOW.

 Bomber jacket | Urban Outfitters

Dress | H&M

Shoes | VANS

Sunnies | Quay Australia

Jotta asu ei menisi kuitenkaan liian tyttömäiseksi, oli mun pakko heittää vakio-Vansit jalkaan ja bombertakki päälle. Oikeastaan tallasin koko kesän ja syksyn menemään Vanseilla, sillä ne on yllättävän hyvät kävelyyn ja mukavat jalassa, sekä kaiken kaikkiaan helpot heittää jalkaan kun on lähdössä kiireessä. Bombertakki tulee nahkatakin jälkeen heti seuraavana ja tämä kyseinen musta yksilö on saanut kulkea mun mukana lähes joka päivä, aina kun nahkatakki tarvitsee sijaista, jo parin vuoden ajan.
                Huulipunan lisäksi itken mun hiuksia, jotka tyhmänä ja tylsistyneenä menin alkusyksystä leikkaamaan. Ne olivat niin ihanan pitkät ja helpot, nyt ne ovat pätkityt ja pysyvät juuri ja juuri nutturalla tai muutenkaan kiinni, sillä otsatukka jota en pyytänyt tai halunnut tunkee aina silmille väkisin jos en ole kiinnittänyt sitä erikseen pinneillä. Snif. Muuta asiaa mulla ei oikein olekaan tästä asusta, joten ensi kertaan!

NUDE

Heippa! Pientä hiljaiseloa oli blogin puolella loppuvuodesta, sillä viimeiset viikot koulussa veivät kaiken ajan ja mun joululoma oli suhteellisen lyhyt, jonka käytin kokonaisuudessaan töissä, joten aikaa ei jäänyt oikeastaan lainkaan päivitellä tänne mitään. Olin joka päivä todella väsynyt, joten mieluummin menin heti nukkumaan kun pääsin myöhään illalla töistä, nukuin pitkään tai vietin aikaa poikaystävän tai kavereiden kanssa, joita ei kerennyt näkemään niin paljoa juurikin töiden takia.
                  Mutta täällä sitä taas ollaan! Ikävä ollut hirveästi postaamista ja pikkuhiljaa myös ideoita postauksien suhteen rupeaa kasaantumaan takaraivoon. Mulla on vielä muutamat asukuvat joita en ole tänne blogin puolelle laittanut, joten niillä vielä heitän teitä naamaan jonkin aikaa. Tässä tulee yksi mun suosikeista.

Faux leather biker jacket | Zara

Dress | Gina Tricot

Backpack | Michael Kors

Sunnies | Mango

Sandals | FILA

Olin aivan rakastunut tähän asuun, sillä se sisäistää oikeastaan kaiken mitä tyyliltäni olen. Yksinkertainen ja siisti, mutta hieman edgy, jota tuovat bikernahkatakki sekä käärmeennahkareppu Michael Korsilta. Vaatimuksena kauppaan astuessani oli, että kaikki metalliset osat tulisivat olla hopeat (en omista mitään kultaista ja pidän enemmän hopeasta). Reppu olikin multa suuri askel rohkeampaan suuntaan juurikin kuosinsa takia. Kuitenkin kaverini ja Los Angelesissa The Grove Michael Korsin myyjä saivat mut ylipuhuttua ja vakuutettua, että tämä on mulle parempi kuin perusmusta tai harmaa. Hetkeäkään en ole katunut tätä ostosta ja siitä tuli kerta heitolla mun laukkukokoelman lempiyksilöitä. Vaikka kuosi onkin rohkeahkon tapainen, se on silti helppo yhdistää moneen asuun ja väreihin, varsinkin hopeiden yksityiskohtien takia, sillä mun päältä löytyy aina kaikkia yksityiskohtia myöten. En osta farkkujakaan, ellei niiden napit ja vetoketjut ole hopeat. Is it too much to ask?
                 Nahkatakki on mun vaatekaapin ja tyylin peruspilari, ja sitä näkeekin usein mun asukuvissa. Se on yksinkertaisesti mun lemppari ja helppo heittää päälle oikeastaan minkä tahansa asun kanssa. Olenkin tästä mun rakkaudesta nahkatakkiani kohtaan ennenkin kirjoitellut, joten jätetään tämä tällä kertaa vain tähän mainintaan asiasta.
                 Nämä aurinkolasit olivat mulle hieman jännä paikka. Yleensä en osta mitään tämän tyyppisiä tai mallisia laseja (eivät ole hopeat ja muoto ei mun tyylinen!), mutta koska ne olivat silloin alennuksessa, päätin ottaa riskin. Lopulta tykästyinkin niihin aika paljon oikeastaan niiden ison koon vuoksi. Yllättäen ne sopivat erittäin hyvin tämän asun kanssa niiden ruskeiden sankojen takia, sillä muu asu oli nude.

ENGLISH: I was completely in love with this outfit during the summer because it really consists of everything my style is about. Simple and clean, but a little edginess because of the leather jacket and the snakeskin backpack from Michael Kors. The backpack was nothing what I had in mind of buying when I walked into the store, but my friend and the clerk at The Grove's Michael Kors talked me into buying it and stepping out of my comfort zone. Not once have I regretted my decision and immediately the backpack became one of my favourite bags in my collection. I love the silver details (I ALWAYS wear silver, you will never see gold on me, ever) and the faux snakeskin which gives the possibility of wearing the backpack with many different kind of outfits, styles and colors. This time I wore it with a nude dress and brown sunglasses and I love how the colors were in harmony with all of the pieces in my outfit.

ABC for taking care of yourself

Vähän aika sitten kirjoittelin, että kuinka stressaantunut olenkaan ollut viime aikoina. Viime viikolla olin aika lailla hajoamispisteessä ja päätin, että nyt pitää asioiden muuttua, sillä en kestä enää kauaa tätä olotilaa joka mulle aiheutui erityisesti koulun ja töiden takia. Olin jo siinä kunnossa, että sängystä oli vaikeaa päästä ylös, normikeskusteluja mun kanssa ei pystynyt käymään, sillä vaan vinguin tai tiuskin takaisin ja voivottelin tilannetta. En ollut vaan minä. Nyt otettiin poikaystävän kanssa viikonloppuna pieni getaway ja se kohensikin hirveästi mun oloa, vaikka olinkin sattumoisin korkeassa kuumeessa. Kirjaimellisesti en saanut mitään tehtyä. Päätin, että nyt rupean panostamaan itseeni ja omaan hyvinvointiini, ja nyt ajattelinkin jakaa nämä vinkit teidän kanssanne, mitkä helpottivat mun pahinta stressiä mistä oon ikinä kärsinyt.

A.  Ensinnäkin, ota aikaa itsellesi. Älä ota yhdelle illalle töitä, vaikka kuinka tuntuisi siltä, että pitäisi. Vapaailtana voit tehdä jotain itsellesi mieleistä, joka piristää. Mulla tällaista puuhaa on esimerkiksi juuri sarjojen katsominen, ratsastaminen tai vaikkapa ihan vain kävely. Usein kun olen oman ajan tarpeessa, pidän huolta, että myös panostan itseeni. Eli vaikkapa ennen kuin rupean katsomaan sarjoja käyn suihkussa, kuorin kasvojen ihon ja vartalon, sekä sheivaan. Suihkusta tullessa laitan hiusnaamion ja kasvonaamion (niitä olen löytänyt monta uutta suosikkia, joten postausta luvassa aiheesta!), sekä rasvaan juuri kuorimani vartalon ihon. Sen jälkeen vedän villasukat jalkaan ja käperryn peiton alle sarjoja katsomaan ja samalla hoidan käteni ja lakkaan kynteni. Pieni vaivannäkö vie pitkälle ja olo tuntuu heti paremmalta. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja toimet jotka piristävät, ja kokeilemalla vain tietää mikä parhaiten toimii oman olon kohentamiseksi. Toisinaan se voi olla selittämäni pamper-ilta, kuin joskus pelkästään aamukahvi auringonnousun aikaan ikkunan edessä voi olla se paras lääke.

B.  Mikä ikinä sua stressaakaan, siihen löytyy aina ratkaisu. Tämä oli mulle vaikea ymmärtää ja uskoa ja sen takia mun stressi vain pahenikin, vaikka kuinka paljon mulle tuota lausetta kailotettiin. Siksi neuvonkin, että ottamalla aikaa itsellesi, ota myös aikaa stressin aiheuttajan selvittämiseen ja sen ratkaisemiseen. Istu alas kahvikupin, paperin ja kynän kanssa ja kirjaa ylös kaikki mitä tulee mieleen. Miksi olen stressaantunut? Mikä olisi mielestäni ratkaisu stressin selättämiseen? Miten siihen voi pyrkiä? yms. Stressi ei enää voi ottaa susta valtaa, kun otat siitä vallan ja saat tunteen, että se ja kaikki muu on sulla hallinnassa.

C.  Tee jotain jossa olet hyvä. Jos sun bravuuria on vaikka leipominen, neulominen, laulaminen tai vaikkapa luistelu, tee sitä. Tekemällä jotain jossa olet hyvä antaa sulle itsevarmuutta ja hyvänolon tunnetta, kun onnistut siinä jossain. Se on sulle mielekästä puuhaa ja näin ollen se tekee sut toivottavasti hieman iloisemmaksi.

(ja tietenkin punaviini auttaa aina, kjeh)

Tässä mun muutama vinkki itsentä hoitamiseen/stressin lievittämiseen! Viime viikosta oon saanut itseni vedettyä ylös näillä, katsotaan mitä muuta keksin tässä tulevien viikkojen aikana! On ollut ihanaa huomata, että miten nämä mun tavat on toiminut, sillä löydän itseni nauramasta ja nauttimasta omasta olosta. Poikaystävältä tulee kommenttia, että onpa ihanaa nähdä kun oot niin iloinen taas. Eipä ole oikeastaan mitään parempaa 🖤 Suosittelen kokeilemaan ja otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan millä olette itse lievittäneet stressiä tai muuten vaan kohentaneet oloanne!

GREY AS THE WEATHER

Otsikko sanoo kaiken ja kaiken mitä oon varmaan jokaisessa viimeisimmässä postauksessa valitellut... Tämä syyssää ja sen tuoma harmaus! Mutta jotain positiivista tästäkin löytää, eli mä olen saanut aikaiseksi otettua ensimmäiset syksyn asukuvat! Tässä tulee siis ennen näkemätön, väsynyt, silmäpussit omaava ja sunnuntai-brunssin jälkeen kylläinen Elizabeth kaikessa harmaudessaan. Viime aikoina oon ollut tooooodella stressaantunut (en voi edes painottaa tuota sanaa tarpeeksi) oikeastaan kaikkien elämän osa-alueiden tiimoilta ja sen näkeekin parhaiten mun silmien alle ilmestyneistä pusseista, joita yritin hieman peitellä meikillä kiireessä sunnuntaina aamupäivästä, kun tuli äkkilähtö brunssille.

Hat - Zara

Coat - Zara

Knit - Zara 

Pants - Zara

Bag - Michael Kors

Scarf - Mom's closet

Shoes - H&M

Näitä asupostauksia tehdessäni alan tajuamaan, että mun koko vaatevarasto taitaa koostua pelkästään Zaran vaatteista...

Pahoittelut kuvien laadusta, tällä kertaa kameran takana oli mun poikaystävä ensimmäistä kertaa. Näitä ei pystynyt edes muokkaamalla pelastaa sen enempää. Pitääpä opettaa se kunnolla, niin saan itselleni siitä oman hovikuvaajan :-)

5 lempisarjaani syysiltoihin!

Mikä olisi muka parempaa, kuin käpertyä sänkyyn peiton alle tyynyjen keskelle villasukat jalassa, jokin kuuma juoma kädessä (esimerkiksi itse olen ottanut jo varaslähdön glögiin n. kuukausi sitten!), avata Netflix ja katsoa lempisarjaa niin pitkään, että se kysyy "oletko vielä siellä?"? Ei oikeastaan mikään, ellei kuuman juoman lisukkeeksi ilmesty yhtäkkiä jostain kurkkua ja american dippiä. Nam.
                      Haluankin siis esitellä teille mun syksyn lempparisarjat, joita jaksan katsoa aina uudestaan ja uudestaan, ja laskea päiviä, tunteja ja sekunteja kyseisin sarjojen uusiin tuleviin tuotantokausiin! Mun maku on hyvin laaja sarjojen kohdalla. Komedia, kauhu, jännärit... kaikki kelpaa. Ainoa mikä saa mut oikeasti koukuttumaan on tapahtumarikas juoni ja nopea tapahtumien kulku. Vihaan sitä, kun sarjat jää heti alussa junnaamaan paikoilleen ja vasta ehkä neljännessä jaksossa oikeasti tapahtuu jotain kiinnostavaa. Siitä voi olla varma, että meitsi on sulkenut ikkunan jo toisen jakson viidennen minuutin kohdalla. Sarjassa pitää myös olla järkevä tausta ja tapahtumakaari, vaikka kyseessä olisikin komedia. Sellaiset sarjat, joissa näyttelijät ovat luokkaa Ö ja tapahtumat sitäkin kyseenalaisimpia, tulee harvoin edes esittelytekstiä pidemmälle silmäiltyä. Eniten pidän sarjoista, joiden miljöö sijoittuu niin sanotusti todelliseen maailmaan ja erityisesti nykyaikaan, mutta yllättäviä poikkeuksiakin on. Mutta siirrytäänpä jo itse sarjoihin!

               1. How To Get Away With Murder

Tähän koukutuin jo pari vuotta sitten, kun ensimmäinen tuotantokausi kyseistä sarjaa saapui Suomen Netflixin valikoimaan. Sarja täyttää kaikki kriteerit, jota ylempänä jo listasinkin; tapahtumat alkavat heti, eivätkä ne jätä ketään kylmäksi. Sarja on lajiltaan draama, mutta siihen on mahdutettu loistavasti myös paljon huumoria mukaan, vaikka juoni on pääasiassa (ainakin sarjan alussa) hyvin synkkä teemaltaan. Sarja kertoo lakiopiskelijoista ja heidän professoristaan Annalise Keatingistä (Viola Davis). Koko luokka saa itsensä vahingossa valtaviin ongelmiin, joka sitten antaakin perustan koko sarjalle ja sen tapahtumille. Sarjan hahmoihin ja heidän elämäntilanteisiin on myös tietyllä tavalla helppo samaistua, koska he ovat samassa ikäryhmässä kuin itse. Tapahtumiin on hyvin vaikea samaistua tietenkin, mutta you get the point. Olisittepa nähnyt meidän onnen kaverini Islan kanssa kun lähdettiin 2016 kesällä meidän Jenkkireissuun ja tajuttiin, että meillähän on nyt käytössä Jenkkien valikoima kun ollaan täällä, eli pystyttiin katsoa tuotantokausi HTGAW:sta jota ei vielä vuoteen ollut Suomen valikoimassa. Siihen kulutettiinkin yksi päivä Los Angelesissa kun lämpöä oli 42 astetta ja ulkona suorastaan suli. Päätettiin ulkona tarpomisen sijaan maata sängyssä jäädytetyt vesitonkat kainalossa ja katsoa uusin tuotantokausi. 

              2. Game of Thrones

Tämän sarjan hehkutus tulee varmaan monelta jo korvista ulos! Omalla kohdallani aina vannoin, etten rupea katsomaan kyseistä sarjaa, sillä mua ei ole ikinä kiinnostanut mikään fantasia tai muu vastaava oikeastaan yhtään. Kuitenkin viimeisen vuoden tai kahden aikana olen kuullut niin monelta tutulta kuin tuntemattomalta, että kuinka paljon näytän yhdeltä sarjan näyttelijöistä. Paras oli loppukesästä Hernesaaren Rannassa, kun eräs mies käveli ohitseni, osoitti mua ja olin jo varma, että sieltä tulee joku seksistinen, alentava kommentti. Mutta ei, mies osoitti mua ja huusi "Sansa Stark!". Viimeisin oli mun luokkalaisen suusta kun aloitin koulun. Kysyi, että olenko ikinä katsonut Game of Thronesia, sanoin kyllä. Sitten hän sanoi, että "en uskaltanut sanoa ekalla viikolla, ettet ajattele, että oon ihan hullu, mut näytät ihan Sansalta! Sanoin mun miehellekin, että mun luokalla on Sansa!". Sen jälkeen uskoin, että ehkä mä sittenkin näytän Sansa näyttelijältä Sophie Turnerilta, joka oli aiemmin mulle todella vaikea uskoa, vaikka kuulinkin sitä usein esimerkiksi baarireissuilla. 

                 Uskon, että harvalle tämän sarjan juoni ja teema ovat tuntemattomia, mutta raotanpa silti hieman verhoa! Sarja sijoittuu siis maailmaan, jossa on eri kuningaskuntia ja ns. "läänejä", joita lordit ja tietyt suvut hallitsevat. Jaksojen alkuteksteissä näkee aina tämän kyseisen maailman kartan ja läänit sekä kuningaskunnat. Miljöö, puvustus ja esimerkiksi miekkailu antavat kuvan, että sarja sijoittuisi vaikkapa keskiajalle, mutta sitten muistaakin, että maailma ei ole oikea tai millään tavalla verrattavissa meidän maailmaan ja, että sarjassa on paljon yliluonnollisia asioita, joka tekeekin sarjasta mielenkiintoisen. Mulla ainakin mielenkiinto heräsi juurikin siinä, että kuinka samanlainen sarjan maailma oli esimerkiksi meidän keskiaikaa, joka ollaan totuttu näkemään elokuvista tai dokumenteista. Ihan älyttömän vaikeaa selittää, että millainen kyseinen maailma on, mutta se juuri mut koukuttikin, että miten samanlainen se oli, mutta samaan aikaan miten erilainen. Sarja käsittelee myös hienosti nykypäivänä pinnalla olevia aiheita, eikä siinä ole kainosteltu minkään suhteen, vaan kaikki näytetään valkokankaalla niin kuin ne ovat, hienostelematta. Sarjaa onkin kehuttu siitä, miten se on esimerkiksi ottanut kantaa feminismiin ja antanut sille paljon näkyvyyttä juonensa mukana.

               3. Modern Family

Tämä sarja ei luultavasti paljon esittelyjä kaipaa. Sarjaa on tullut jo yhdeksän tuotantokautta ja siihen ei vaan kyllästy millään. Se on helppoa huumoria, jota voi vaan lösähtää katsomaan sohvalle rankan päivän jälkeen ja mennä ihan uusin mielin unten maille jälkeenpäin. Moderni Perhe kertoo kolmen tavallisen eri Jenkkiperheen arjesta, jotka ovat sukua toisilleen. Juoni onkin ehkä juuri siksi niin mukaansa tempaiseva, koska suureen osaan juonen tapahtumista on helppo samaistua oman perheensä kanssa. Sarjan näyttelijät ovat erinomaisia ja ihanan tavallisia ihmisiä alusta alkaen, ja heistä on helppo pitää. Sarjan näyttelijäkaarti on pysynyt samana alusta asti, mikä onkin hienoa, sillä lapsinäyttelijät ovat saaneet kasvaa yhdessä sarjan kanssa ja juoni on mainiosti kirjoitettu myös sen ympärille. Muuta en voi oikein sanoa, kuin että suosittelen erittäin lämpimästi, erityisesti koko perheelle! 

                4.  Stranger Things

Tästä varmasti jokainen on kuullut viimeistään tämän vuoden lokakuussa, jolloin uusin, toinen tuotantokausi tuli ulos! Olen patistanut kavereitani katsomaan, sillä tämä sarja on taas yksi poikkeus mun sääntöön, kun sanoin etten pidä fantasiasta tai sci-fistä. Tämä sarja sijoittuu 80-luvulle Hawkinsin kuntaan. Sarja on sci-fiin päin suuntautunut ja näyttelijät ovat ihan älyttömän hyviä ikäisikseen. Pääosissa ovat nuoret pojat Will, Dustin, Mike ja Lucas. Sarja alkaa Willin katoamisella, josta juoni lähteekin rullaamaan hyvää tahtia. Pääosiin saadaan lisävahvistuksia sarjan etenemisen myötä. Sivuosanäyttelijät ovat myöskin todella taitavia, eikä oikeastaan yksikään näyttelijäsuoritus jätä kylmäksi! Miljöö on sarjassa upeasti toteutettu ja vakuuttava. Vaikka ei pitäisi sci-fiteemaisista leffoista, sarjoista tai kirjoista, tämä on silti ehdoton poikkeus! Syksysi on pelastettu kun aloitat tämän katsomisen.

                 5. Making A Murderer

Haluan myös heittää soppaan mukaan dokumenttisarjan, sillä pidän niistä fiktiosarjojen lisäksi paljon. Huomaattekin varmaan jo, että murhamysteerit ja kaikki jännäri/kauhu kiinnostaa mua ihan hirveästi. Tämä on ehkä hieman varjoon jäänyt Suomen Netflixissä, mutta rupesin itse sitä seuraamaan, kun sain tietää siitä seuraamieni Jenkkisivustojen välityksellä. Dokumenttisarja kertoo miehestä nimeltä Steven Avery, joka on mitä luultavammin lavastettu toimittajanaisen murhasta. Aluksi mies vaikuttaa mahdolliselta syylliseltä, mutta lopulta juttu menee niin hämäräksi myös poliisilaitoksen osalta, että ei enää tiedä mihin uskoa. Jokaisen jakson jälkeen jää vaan hämmästyneenä tuijottamaan tyhjyyteen, että miten voi olla mahdollista virkavallan sotkea asiat noin pahasti ja olla niin korruptoitunut? Sarja saattaa alkaa joidenkin mielestä hitaasti, mutta kun jaksaa odottaa, se muuttuu kivenheitolla tajunnanräjäyttäväksi mysteeriksi, joka on kerännytkin maailmanlaajuisesti erilaisia teorioita mahdollisista tapahtumista liittyen kyseiseen murhaan. Muistutan vielä, että sarja on dokumenttisarja, eli kaikki mitä siinä näytetään on oikeasti tapahtunut ja kaikki sarjassa näkyvät ihmiset ovat oikeasti olemassa. Sen meinaan saattaa unohtaa, kun meno menee aivan päättömäksi peittelyn ja muun ohella. Tässä jotakin jännittävää pimeiden syysiltojen piristykseksi!

Siihen päätänkin mun lempisarjojen esittelyn! Toivottavasti löysit jotain uutta katsottavaa omiin iltoihisi ja jätä ihmeessä omia lempisarjojasi kommentteihin! Tuntuu, että olisin kolunnut koko Netflixin läpi, enkä löydä enää mitään mielenkiintoista katsottavaa, joten ehdotuksia otetaan erittäin mielellään vastaan!

YELLOW IN NOTTING HILL

Tässä tulee ehkä mun koko vuoden lempiasukuvat! Huomaako jo, miten tää pimeä, kostea syksy/alkutalvi masentaa mua, kun palaan vaan kesäkuviin ja -asuihin, varsinkin kun on hinku päästä takaisin Lontooseen missä nämä kuvat ovat räpsäisty? Pitäisi varmaan ottaa jotain syysasukuviakin, mutta viime aikoina se on ollut erittäin hankalaa sovittaa aikatauluja ja pimeyden tuloa yhteen.

                   

• Pants - Zara 
• Shirt - Zara
• Shoes - Michael Kors
• Biker jacket - Zara
• Bag - Michael Kors
• Sunglasses - Quay Australia

                   Ensinnäkin tää asu oli mulla kovalla käytöllä kesästä, sillä vihdoin sain itseni totutettua käyttämään väriä päälläni ja vieläpä kahta samaan aikaan. Olin myös korvia myöten ihastunut kesän lopulla off shoulder -paitoihin ja samoin croptop -tyyliisin paitoihin, joten tämä keltainen kaunokainen Zarasta vei täysin multa jalat alta ja se nähtiinkin useasti mun päällä kun suunnattiin esimerkiksi kavereiden kanssa ulos viettämään kesäiltaa. Paidan leikkaus ja tyyli tekee siitä myös todella mielenkiintoisen.

                  Korkeavyötäröiset housut ovat aina olleet mun lemppareita farkuista lähtien ja kesän alussa ihastuin kovasti suoriin, leveälahkeisiin housuihin. Housut oli pakko ostaa varsinkin, jos vyötäröä koristi leveä "vyötärönauha", niin kuin näissä kyseisissä housuissa. Ostin alkukesästä saman malliset housut, mutta jotka olivat paljon laskeutuvampaa kangasta ja tavallaan "juhlavammat". Näihin ihastuin, koska ne ovat hieman rennomman tyyliset ja niistä saa tavallaan seiloriviboja. Kangas ei ole myöskään niin laskeutuvaa ja myöskin rennomman oloiset, sillä kangas on todella kevyttä. Näitä on helppo parittaa erilaisten croptopien tai neuleiden kanssa ja pystyraitakuvio tekee yksinkertaisestakin asusta mielenkiintoisemman kertaheitolla.

                   Nahkatakki on ollut aina must-asuste mun vaatekaapissa. Se on takki, johon turvaudun aina kun vaatekriisi iskee, eikä ideoita tunnu olevan. Se pelastaa pahat päivät ja saa asun näyttämään siltä, että sitä olisi edes jonkin verran mietitty. Siksi olenkin ollut tarkka aina siitä, miltä bikertakki näyttää. Tämän kotiutin keväällä, sillä vanha nahkatakkini oli jo nähnyt parhaimmat vuotensa ja päässyt kulahtamaan muodostaan pahasti. Niinpä monta kuukautta etsin uutta täydellistä nahkatakkia ja se löytyi vihdoin (taas kerran) Zarasta. Nahkatakkia kohtaan mulla on tarkat kriteerit:

1. se pitää sopia mun budjettiin (eli mielellään alle 150€)
2. Tekonahkan tulee näyttää mahdollisimman aidolta, eli se ei saa näyttää vähänkään muoviselta
3. Napit, vetoketjut ja muut yksityiskohdat mitä takissa saattaa olla tulee olla hopeiset (oikeastaan missään mitä ostan, ei saa olla kultaa. Olen tarkka jopa farkunnapeista)

Kirjaimellisesti en osta mitään, jossa on kultaa näkyvillä. En koruja, kelloja, laukkuja tai vaatteita. Jostain syystä pidän vain hopeasta ja olisin erittäin epävarma itsestäni, jos päälläni olisi kultaa missään muodossa tai koossa (tosi outoa, I know). Taas kerran haluan postauksen lopuksi pahoitella jotain ja tällä kertaa sitä, että postailen vaan näitä kesäkuvia! Kesällä mulla ei ollut yksinkertaisesti vain aikaa kirjoittaa blogia, vaan päivitinkin sen sijaan Instagramia tiuhaan tahtiin. Nyt haluan kuitenkin saada nämä kuvat esille tänne blogin puolellekin. Yritän saada tässä seuraavien viikkojen aikana muutakin materiaalia tänne blogin puolelle kuin vain näitä keskisormea näyttäviä kesäkuvia. 

LOS ANGELES - TIPS! OSA 2

Aika palailla taas Los Angeles -teemaan! Tällaisina syyspäivinä kaipaileekin kyseiseen aurinkoiseen kaupunkiin takaisin aivan hirmuisesti. Viime aikoina olenkin kärkkynyt ensi keväälle tai kesälle lentoja Losiin, mutta halvat menivät ohi nenän edestä ja sen jälkeen on ollut hieman hankalaa saada aikatauluja sopimaan yhteen, jotta pystyisimme varata matkan.
                     Los Angeles on ehdottomasti yksi mun lempikaupungeista Jenkeistä, ehkä jopa koko maailmassa. Sieltä löytää aivan kaiken mitä voisi ikinä kuvitella, eikä tekeminen lopu kesken ympäri vuorokauden. Viimeksi kirjoitinkin pääasiassa Hollywood -kyltistä, joka on yksi mun suosikkikohteista Losissa. Tällä kertaa sujautan mukaan paikan nimelta Venice ja tarkemmin ottaen luultavasti Californian tunnetuimman ja puhutuimman rantakaistaleen kuin Venice Beach, sekä kylkiäisinä Santa Monican, joka on Venice Beachin vieressä ja omaa aluettaan. Niin kuin nimi jo kertoo, Venice Beach on ranta. Sitä reunustaa kaksi rantakatua, toinen pyöräilijöille tai muille nopeammin eteneville ja toinen taas on kojujen, muusikoiden ja taiteilijoiden, sekä muiden kiinnostavien ihmisten reunustama kävelykatu, jonka varrelta löytää jonkin verran kauppoja sekä ravintoloita. Venice Beach on täydellinen paikka "people watching" -puuhasteluun eli ihmisten katseluun (tai miten ikinä sitä harrastusta suomeksi edes kutsutaan), sillä sieltä löytää minkälaista tahansa menninkäistä mitä mieli uskaltaa edes kuvitella. Ilmapiiri alueella on rento ja vastaanottava, eikä luvassa voi olla mitään muuta kuin hyvin vietetty päivä, jos päättää lähteä Venice Beachin suuntaan!

                        Rantakatu on muutaman kilometrin pitkä ja sen eteläosasta löytää upeita taloja pihoineen, jotka ovat aivan rannan vieressä. Niitä kannattaa ehdottomasti mennä ihastelemaan ja kadun päädystä löytääkin paljon ravintoloita ja kahviloita, sekä tunnetun Venice Beach -kyltin ja laiturin, jota pitkin pääsee käyskentelemään. Noin puolimatkassa rantakatua löytää siis Venice Beachin ytimen, eli missä kaikki mielenkiintoinen ja kumma sijaitsee. Siellä on paljon taidetta, sekä musiikkia ja ihmisiä joka lähtöön. Suosittelen käymään myös paikallisten kanssa keskusteluja, sillä sieltä löytää mitä mukavimpia ihmisiä ja kuulee mitä kiinnostavimpia keskusteluja. Rantakadun varrelta löytää myös isoja skeittikaukaloita, joista saattaa bongata aina aika ajoin jonkun kuuluisan skeittaajan viettämästä aurinkoista päivää rannalla. Myös muutkin julkimot viihtyvät kyseisellä rantakadulla ja tällaisia ovat esimerkiksi Justin Bieber, joka on useasti bongattu Venice Beachiltä pyöräilemästä.

                          Kun katua pitkin kävelee pohjoiseen, varrelta löytyy upeita hotelleja ja lopulta horisontissa häämöttääkin jo maailmankuulu laituri Santa Monica Pier. Tästä tietääkin jo, että on saavuttu Santa Monican alueelle, joka on hieman parempaa aluetta kuin Venice ja sen huomaa jo naapurustojen ilmeestä. Santa Monica Pier on suuri laituri, jonka päälle on rakennettu pienehkö huvipuisto. Laiturilta löytää myös muutamia ravintoloita sekä pikaruokaloita, ja kahviloita. Laiturilta on upeat maisemat kukkuloille ja pitkälle merelle, sekä rannalle. Laiturilla on yleensä myös paljon kojuja, sekä muusikkoja. Laiturin päässä oli muistaakseni jonkinlainen poliisiasema.

 Venice Beach on myös tunnettu ulkoilmasalistaan, jossa järjestetään vuosittain Muscle Beach -tapahtuma, jossa kehonrakentajat ottavat mittaa toisistaan. Sali toivottaa toki kaikki tervetulleiksi, mutta kehonrakennus näkyy vahvasti salilla! Mikä olisikaan parempaa, kuin treenata rannan tuntumassa auringon lämmössä? Tunnetuin salilta kuuluisuuteen noussut on tietenkin Arnold Scwarzenegger, joka aloitti uransa kehonrakentajana ja kaikki lähti tältä salilta.

Tässä taas tämä osa Los Angeles -sarjapostauksesta! Olin kirjoittanut tämän jo valmiiksi muutama päivä sitten, mutta jostain syystä blogger ei suostunut tallentamaan ja oli poistanut osan tekstistä, joka mielestäni oli parempi. Nyt olen aiiiivan liian väsynyt tarinoimaan sen enempää kahden uuvuttavan koulutuspäivän jälkeen ja haluan postata tämän jo! En osaa muuten yhtään arvioida, että minkä pituisia tällaiset postaukset pitäisi olla. Kirjoitanko pidempiä vai lyhyempi tekstejä? Mutta toivottavasti tässä oli taas riittävästi infoa Losin ihmeestä Venice Beachistä, ensi kerralla taas jotain muuta. 

Pastels

Top - ZARA | Pants - ZARA 

Tässä tulee asukuvia, jotka ovat jo saaneet muhia jonkin aikaa tiedostojen kätköissä omassa rauhassaan koskemattomina. Kuitenkin tämä asu on yksi mun loppukesän lemppareista ja halusinkin sen takia välttämättä nämä kuitenkin julkaista ja näyttää tämä pastellipläjäys teille. Toki näette asussa vain sinisen paidan ja valkoiset housut, mutta munlaiselle värittömälle ihmisellä tämä värimäärä on ihan mieletön! Yleensä mun päällä näkee pelkkää mustaa tai ainakin puolet asusta koostuu kyseisestä väristä. Jos ihmettelette, miksi kenkiä ei näy kuvassa on sen takia, että aamulaiskuudessani jalakaan päätyivät muistaakseni "suihkusandaalit" eli tutummin omaan suuhuni Filan fläbyt. Niitä ei ollut tarkoitus kenenkään nähdä, eikä ne sen takia myöskään esiinny kuvissa, kjeh. 

                      Paita oli kovassa käytössä kesän lopussa kun säät vielä sallivat sen. Tämän ihanuuden löysin meidän kesän extempore Prahan reissulta Zarasta alerekistä, muistaakseni hintaa oli 8€. Olin jostain syystä aivan myyty tuon tyylisistä hihoista ja kun löysin tämän oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Paita toki on minulle koon liian iso, mutta onnekseni se on kietaisumallia, eli paidan saa sopivasti kiristettyä itselleen sopivaksi. Eniten paidassa hihojen lisäksi pidänkin juuri tuosta taakse muodostuvasta rusetista. Paidan kietaisuosat (sovitaan, että niitä kutsutaan tästä eteenpäin helmakkeiksi) eli helmakkeet ovat todella pitkät ja leveät. Niistä syntyykin täydellinen rusetti selän taakse, joka antaa asuun pienen yksityiskohdan. Tosin näiden helmakkeiden pituus on saanut mut epäilemään, että onko rusetti oikeasti tarkoitettu etupuolelle, sillä mulla se ainakin olisi mahdollista. En sitten tiedä onko näin, mutta itse pidän rusetista selkäpuolella. Olen toukokuusta lähtien ollut jostain syystä addiktoitunut kynsilakkoihin (taisin aiemminkin kirjoittaa tästä "ongelmasta"?) ja en voi muuta kuin ihastella miten tuo keltainen kynsilakka sointuu vaaleansiniseen paitaan. Ah, niin söpö.
                           Housut ovat myöskin Zarasta kotoisin ja kotiutettu kesällä poikaystävän ja parhaan kaverin mahtavan yhteistyön toimin. Olin päättänyt kaupassa, että en näitä osta, sillä saman tyyppiset housut löytyvät jo vaatekaapistani. Kuitenkin eräänä lauantaina kun olin töissä tuli sellainen olo, että ei hitsi, mun on aivan pakko saada ne housut ja aivan pakko laittaa ne tänään illalla jalkaan kun lähdetään viihteelle. Muuten en voi lähteä minnekään. Siitä alkoi poikaystävän ja parhaan kaverin pommitus, että tuokaa mulle housut, kun olivat molemmat kaupoilla. Siellä ne kaksi pistivät voimansa yhteen, tapasivat Zaran edessä, etsivät mulle housut ja toivat kotiin, ja sain kuin sainkin pitkän harkinnan jälkeen housut jalkaan. Nämä housut ovat mallia, jonka lahkeet katkeavat nilkkojen yläpuolelle, noin pohkeiden puoliväliin. En muista oikeaa termiä mallille, mutta ovat niin ihanat korkean vyötäröön yhdistettynä. Nyt syksyllä mua on hirveästi houkutellut ostaa nämä mustana ja käyttää sukkahousujen kanssa, mutta en ole viekä raaskinut tehdä sitä sijoitusta, sillä luultavasti jäätyisin noissa näillä keleillä, vaikka olisi sukkahousut alla. Materiaali on erittäin ohutta ja esimerkiksi noista valkoisista paistaa alushousut läpi jos ei ole niitä tarkkaan valinnnut.
                            Itken myöskin mun pitkiä hiuksia jotka mulla on vielä kuvassa. Ne menivät niin helposti nutturalle ja näyttivät hyvältä myös auki ilman, että niille tarvitsi tehdä mitään. Tyhmänä menin kampaajalle ja käskin leikkaamaan huonot pois. Sinnehän meni puolet mun pituudesta ja hiuksia ei saa enää edes alanutturalle. Kaiken kukkuraksi mulla on ei-toivottu otsatukka, joka ei pysy sitten missään, jos haluan sen pysyvän pois tieltä. Itkuitkuitku. Noh, onneksi hiukset kasvavat, mutta en ole henkisesti valmistautunut siihen aikaan, jonka se koko prosessi vie. Tuntuu, että joka kerta käy samalla tavalla ja ikinä en opi!